Kultainen sääntö on arjessa toteutettava periaate, jossa kehotetaan ihmistä tekemään toisille samaa kuin mitä haluaisi itselleenkin tehtävän, tai olemaan tekemättä sellaista mitä ei haluaisi itselleenkään tehtävän. Muistelisin kultaisen säännön löytyvän kaikista uskonnoista, että ei voi olla siitäkään kyse, että ei olisi asiasta kuullutkaan ikinä. Varmaan myös elämänkatsomustiedossa moista käsitellään. No, anyway, asiaan.
Ihan toimiva sääntö, jota pitäisi itsekin varmaan noudattaa tunnollisemmin. Sääntö, joka ei tunnu nykypäivänä edes olevan monenkaan ihmisen mielessä. Ei sillä, että sääntöä tarvitsisi sitten noudattaa "silmä silmästä"- periaatteella ;)
Tämä ajatus tuli tänään uimahallissa, kun sivusta kuulin kahden äidin ja kahden lapsen keskustelun.
Tyttö ja poika, varmaan neljä- viisivuotiaita leikkivät vedessä ja räiskyttelivät äitien keskustellessa. Yhtäkkiä tyttö alkoi huutaa ja kiljua aivan järjettömästi (syytä en toki tähän keksinyt, ensin ajattelin että sattuuko ja pitäisi mennä jopa auttamaan, mutta äitikään ei reagoinut kuin nauramalla niin oletan kaiken olevan ok).
Poika totesi tytölle, että älä kilju kun mun korviin sattuu. Tytön äiti kommentoi tyttärelleen, että kyllä täällä saa huutaa, huuda vaan. Mahtuu tänne sinun äänesi, anna mennä!
He jäivät keskustelemaan, ehdin nähdä pojan äidin todella hämmentyneen ilmeen. En vaan kehdannut enää jäädä lillumaan ja kuuntelemaan loppua, olisi ollut mielenkiintoista kuulla, mihin tulokseen he tulivat.
Onko tosiaan niin, että voi tehdä mitä ikinä tahtoo välittämättä muista?
Millainen aikuinen kasvaa lapsesta, jota kannustetaan toimimaan kuten itse tahtoo, täysin välittämättä muista ihmisistä?
Entistä tarkemmin omieni kanssa koitan huolehtia, että osaisivat ajatella muiden tunteita ja sitä, kuinka heidän toimensa vaikuttavat toisiin, vaikka ei se helppoa ole ollenkaan.
