Jes, me tehtiin se!

BH Yacheero´s Winter Queen

23.9.2014 Mäntsälä, tuomari Esa Nurmo

Päivä jännitti valtavasti, mutta lopulta, numero 4 saatuani ja koiran lämmiteltyäni tajusin; se on menoa nyt! Tuomari oli todella mukava, kannusti kaikkia mutta myös huomautti mistä oli huomautettavaa (nimim. vasen käsi ei toimi normaalisti ;) )

Ensimmäisessä parissa toisen koiran suoritus keskeytettiin ja hylättiin, joten oma vuoro napsahti nopeasti kohdalle. 

Se fiilis, kun henkilöryhmän jälkeen irroitin liinan ja katsahdin koiraan - me tehdään tää kunnialla läpi! Kaikki jännitys katosi ja teimme meidän näköisen suorituksen.

Toki meidän suorituksessa oli virheensä, mutta nyt just en sure niitä pätkääkään. 

Tuo jännittäminen on aina ollut mun suuri ongelmani. Niin suuri, että melkein jäi kokeeseen menemättä. Onneksi menin, se opetti paljon myös omasta itsestäni, mä sittenkin osaan, mä sittenkin pystyn.

Videomatskua mahdollisesti vielä tulossa.

Kiitos treenikaverit ja erityisesti meidän personal trainer <3

Kiitos Kaisa, tää koira on <3

Otto 24.3.2009-2.1.2014

Äidin rakas, meidän pikkukoira. Nyt oli aika luopua.
Otolla tuli marraskuun lopussa voimakas kramppikohtaus, jota luulin aluksi epilepsiaksi, kuten epäili lääkärikin. Otto oli kuitenkin outo ja sai kaksi kohtausta lisää ja sitten alkoivat tärinäkohtaukset.
Lääkäri halusi varmuuden vuoksi ottaa verikokeet ja niistä selvisi paha haimatulehdus.

Oireet eivät helpottuneet lääkkeillä ja kävimme Vethausissa ultrassa. Otolta löytyi haimaongelman lisäksi ongelmia maksassa. Otto sai lisää lääkkeitä.

Muutaman viikon aikana iloinen, reipas koira muuttui koiraksi, joka oli kivulias jatkuvasti, koitti purra, ja oli vain omissa oloissaan. Tuli aika päästää irti. 
Otto ei olisi todennäköisesti enää koskaan parantunut, viimeisellä matkalla verenpainekin oli todella matala.

Ikävä on suuri, todella todella suuri. Pikkutassut eivät enää rapise.

On meillä salaisuus yhteinen, vain sinä ja minä tiedämme sen.
Sillä vain minä  näen sinun nukkuvan edessä takan hehkuvan,
ja vain minä  voin käteni ojentaa ennen kuin uni vallan saa
ja tuntea elävän lämpösi ja silittää silkkistä päätäsi.
Ja vain minä metsäpolulla kulkien voin nähdä edessäin
sinun juoksevan kanssa tuulien niin nuorena ja vapaana näin.
Ja vain minä voin nähdä sinun purossa kahlaavan,
ja kun sua kutsun kuiskaten, vain minä näen ruohon taipuvan.

Hyvää matkaa rakas. Sateenkaarella on hyvä olla  <3