Pekan kuulumisia ja kuvia!

Tänään otin kuvia ulkona Pekasta ja Miinasta. Pekkakin näyttää toipumisen merkkejä, vaikkei pidä nuolaista ennenkuin tipahtaa. Tällä hetkellä mennään glukosamiinilla ja yhdellä kipulääkkeellä päivässä ja kovasti Pekka tarjoaa palloa heitettäväksi ja jopa komentaa toimintaan! Tämä on suuri muutos muutaman viikon takaiseen käytökseen, tosin, vielä on maltettava odottaa toipumista kunnolla, eikä intoilla liikaa.

Näyttelytunnelmia ja Miinan kuvia :)

Olin tänään Lahti KV:ssa näyttelyssä tänään katsomassa dobermannien kehää. Brian poika Leo voitti hienolla esiintymisellä oman luokkansa, lopulta sijoittuen toiseksi parhaaksi urokseksi saaden vara-SERTin ja vara-CACIBin!! Onnittelut!
Bria veikin sitten potin kotiin, ollen käyttöluokassa erinomainen ja sertifikaatin arvoinen, sijoittuen monen kauniin nartun joukosta ykköseksi!! saaliiksi sieltä tuli siis SERT ja CACIB ja lopulta VSP, ROP-tittelin mentyä käyttöluokan urokselle. Hienoa, että tuomari arvosti kovasti käyttöluokan koiria!

Oli kiva nähdä tuttuja ja saada uusiakin tuttavuuksia, kaikkiaan kiva päivä!

Lopuksi tämä kaunotar kävi leikittämässä Miinaa :) Kiitos Kaisalle kuvista!

Hyökkäys!!

Lentävät dobermannit- !

 Sitten yritimme ottaa muutaman poseerauskuvan, mikä ei nopeallakaan kameralla tainnut olla ihan helppoa ;) Sentään neljä tassua yhtäaikaa maassa!

Miina 17 viikkoa - söpö <3

Suklaakakku ilman jauhoja :)

SUKLAAKAKKU

n 10 annosta

250 g voita

250 g suklaata

3 dl sokeria

6 kananmunaa keltuaiset ja valkuaiset eroteltuna

(3rkl mantelijauhoja)

Kuumenna uuni 190 asteeseen. 

Sulata voi ja suklaapalat vesihauteessa(tai mikrossa, mutta mä yleensä poltan suklaan)

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi.

Vatkaa sitten keltuaiset ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Yhdistä tähän vaahtoon suklaa-voiseos. Kääntele vielä valkuaisvaahto sekaan.

Kaada taikina voideltuun vuokaan ja kypsennä 20 minuuttia. Uunista pois ottaessa kakku on vielä keskeltä ihan raa'an oloinen.

Tarjoa sellaisenaan, kermavaahdon tai jäätelön kanssa!

Jihuu!

Nyt on se viimeinenkin tutkintotilaisuus ohitse, ja koko koulutus arviointikeskustelua vaille valmis! Käsittämätöntä!
Kiitos siitä kuuluu tietenkin perheelle ja miehelle,joka jaksoi tän 2,5 vuotta opiskelijan tulojen, iltakoulutuksen ja lauantaikoulujen kanssa <3 
Kiitos myös äitille, äiskälle, papoille, anopille, siskolle, Katjalle, jotka vahditte meidän neitoja silloin, kun miehelläkin oli koulupäivänä menoja! (ja myös miehen koiratreeniporukalle, jotka jaksoitte meidän trioa siellä kentän laidalla!)

Perjantaina saan hakea valmistavan koulutuksen todistuksen koululta ja tutkintotilaisuuksien todistus pitäisi saada 15.5. MAHTAVAA, mä tein sen!

Tietenkin tätä varjostaa Pekan kipeä olo, vaikkei se murehtimalla miksikään muutukaan. Kovin on poika vaisu ja omissa oloissaan viihtyvä :( 
Onneksi on ihmisiä, jotka jaksavat kuunnella. Odotellaan, että alkaa parantua, muutakaan ei kai voi.

Huolia

Kävimme Pekan kanssa perjantaina Vethaus Lahdessa lääkärissä, kuvattiin niska ja selkä kipuilujen vuoksi.
Selvisi, että ylimmässä niskanikamassa on luupiikki, joka aiheuttaa kivut. Helpottavaa on, että selvisi mikä on hätänä, mutta myös tosi kurjaa.Toivotaan, että piikki luutuu, ja kivut loppuvat,mutta tottakai huoli on siitä, että jos eivät kivut lopu. Suojeluharrastus on nyt nähtävästi Pekan osalta ohi, katsotaan miten muu harrastaminen sitten toipumisen jälkeen.
Nyt Pekka saa aamuisin glukosamiinia, joka voitelee ja suojaa niveliä, ja sen pitäisi auttaa myös kipuun ja lisäksi syö kipulääkettä nyt joitain viikkoja.

Niin harmillista, niin epäreilua. Toivotaan nyt parasta kuitenkin! Ovat nuo koirat niin rakkaita, oikeastaan sen tajuaa vasta näin huolen hetkellä.

Pentupuuhat :)

Työkuvioita..
Viimeinen  tutkintotilaisuus on ensi viikolla ja sitten  olen arviointikeskustelua vaille valmis lastenohjaaja! Töitä olen hakenut, mutta soittaessani vastaus on ollut nuivahko " no tottahan sä voit hakea, mutta käytännössä paikat on jo jaettu". Tjaa-a. Onneksi on taas viikon sijaisuus tiedossa sentään.

Tärkeämpiin asioihin;
Miina täytti tänään 15 viikkoa <3!
Sen kunniaksi lähdemme käymään hallilla "treenaamassa", lähinnä siis moikkaamassa kavereita ja kokeillaan, pystytäänkö keskittymään jo vieraassa paikassa. 
Kotona se kyllä osaa ;)

Tähän päädyin sitten siksi, että ensi kuussa olemme menossa tottelevaisuusseminaariin harjoituskoirakoksi...
Vähän jännittää, ei ehkä se että siellä on vaikka ketä katsomassa, vaan siksi että ollaanko me osattu tehdä näitä harjoituksia edes suunnilleen järkevästi. (ja jos ei olla, palautetta menee sitten meidän personal trainerille :P)

Luin mielenkiintoisen nimeltä mainitsemattoman koirankouluttajan oppeja hyvin hämmentyneenä. Koiran tulee antaa tehdä tuhojaan/temppuilla treenissä/tms, koska koira alkaa tuntea syyllisyyttä ja sen jälkeen on valmis tottelemaan ohjaajaansa. Koiraa ei saa kieltää, (kai siitä tulee jotain negaatioita?) vaan tosiaan odotellaan että koira on valmis tottelemaan. Tämän teorian mukaan Miinakin on jo pilattu, kyllä sitä on kielletty repimästä sohvaa, syömästä kenkiä/sukkia/housuja/rintaliivejä, you name it.

Valitettavaa on, että jotkut ihmiset todella uskovat ja luottavat tällaiseen tapaan, ja uskonpa, että ongelmat lisääntyvät/kasaantuvat. Mitäpä olette mieltä?

Kuvapläjäys Miina 14 viikkoa :)