sunnuntai 20. elokuuta 2017

Liikunnan riemua?

Olen tässä nyt jo tovin odotellut, että koska se kuuluisa liikunnan riemu löytyy. Voiko olla, että osa ihmisistä ei koe sitä koskaan?

Eilisen sali-uinti- yhdistelmän jälkeen tän päivän 5km:n kävely-hölkkälenkki oli lähinnä kidutusta. Lähes itkun kanssa pääsin alakertaan suihkuun, lihaskuntoa ei voi kehua :D

Mä oon koittanut käydä salilla, uimassa, kävely- ja hölkkälenkillä ja näiden erilaisilla yhdistelmillä. Koirien kanssa metsälenkillä mieli virkistyy ja usein tulee hiki, mutta ei sitä "ihanaa mä rakastan liikuntaa" -euforiaa. Kerran se oli jo lähellä, mutta ei sittenkään. Voi olla, että mun harjoittelu on liian vähäistä teholta ja määrältä saadakseni moista tilaa aikaiseksi. Paljonkohan on tarpeeksi?

Musta olisi ihana olla sellainen ihminen, joka hikisenä ja väsyneenä tuntee mahtavaa oloa tehdystä lenkistä. Tällä hetkellä lähinnä on nälkä ja ottaa päähän.

Me ollaan hurahdettu kyllä metsälenkkeihin! Miltei joka päivä (paitsi koirien treeni-iltoina) ollaan käyty tunnin, puolentoista lenkillä. Tykkään kyllä ja oma sekä koirien kunto toivottavasti nousee, mutta missä se euforia? Mä luin joskus lehdestä, että kun vaan jaksaa jatkaa niin se tulee sieltä. Jaa-a.

Katsotaan uutta päivitystä asiasta kuukauden päästä, josko olisi edes vähän positiivisempi postaus :D








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti